Cassiopeian (om. Heidi Nurmi)

Heidi Nurmi omistaa ja on kasvattanut suomenpuoliveritamma Cassiopeian. Hän on positiivinen ja työtä pelkäämätön persoona, joka viihtyy sekä yksin, että ihmisten keskellä. Heidi on kouluttautunut hevosalalle, mutta pitää sen vain harrastuksenaan. Tietoa löytyy siis haavoista ähkyihin ja ruokintasuunnitelmiin, joten saa kysyä myös neuvoja, jos siltä tuntuu. Maastoseuraa Heidistä löytyy aina, vaikka ihan kuumimpien hevosten seurana Cally ei hirvittävän hienosti toimi.

Heidi pukeutuu yleisemmin ratsatushousuihin ja toppiin, viileämmällä säällä huppari tai takki päällä. Hän ei ole varusteurheilija vaatteitensa kannalta, mutta Callyn kaapista löytyy kyllä sävy sävyyn tavaroita. Huolehtii aina ensimmäisenä hevosesta ja sitten vasta itsestään. Tummanruskeat puolipitkät hiukset, useimmiten ponnarilla, letillä tai löysällä nutturalla pään päällä. Vihreät silmät, hoikka ja 164cm pitkä.
Ratsastajana varma ja pieniapuinen. Tykkää hevosista, jotka toimii istunnalla. Ikuisesti vannoutunut kouluratsastaja, mutta nyt Callyn myötä myös hyppää esteitä ja maastoesteitä.
Hyvin itsenäinen ja omatoiminen.

14. syyskuuta 2013

Cally alkoi olla jo sujut uuteen talliin muuttamisen kanssa, sillä se ei enää säikkynyt jokaista ääntä ja liikettä taluttaessani sen tarhoilta talliin. Tamma asettui tallin käytävälle, johon sen jätin molemmilta puolilta kiinnitettynä. Hain hoitolaukun, estesatulan, päävehkeet ja suojat kaapistani, nappasin itselleni kypärän ja saappaat, jonka jälkeen palasin takaisin Callyn luokse. Laskin tavarat käsistäni ja aloin harjaamaan suhteellisen puhdasta rautiasta rauhallisin liikkein.
Kun oli käynyt tamman karvapeitteen lävitse ensin kumisualla, sitten pölyharjalla ja lopuksi vielä pehmeällä harjalla, puhdistin vielä kaviot ja selvitin jouhet huolellisesti. Cally seisoi yllättävän rauhassa ja lepuutti toista takajalkaansa koko toimenpiteen ajan. Seuraavaksi laitoin liilat jännesuojat etu- ja takajalkoihin ja pujotin valkoiset kumiputsit tamman etukavioiden yli. Sovitin satulan ja -huovan hyvin rautiaan selkään, kiinnitin vatsapanssarin ja pujotin martingaalin pään ylise kaulalle. Kiinnitin soljet satulan etuosassa oleviin metallilenkkeihin sekä yhden vatsapanssarissa olevaan solkeen. Laitoin oman kypäräni päähäni ja vaihdoin tallitennarit ratsastussaappaisiin. Cally alkoi tässä vaiheessa jo heräilemään päiväuniltaan ja kuopaisi vaativasti lattiaa etusellaan.
Irroitin riimun käytävän naruista sekä tamman päästä. Pujotin meksikolaiset Callyn päähän, kiinnitin soljet ja laitoin ohjat martingaalien lenkeistä läpi.

Päästyäni rautiaan selkään tallipihassa se askelsi jo reippaan energisesti kohti maastopolkuja. Kenstonissa ei ymmärtääkseni ollut virallista maastoesterataa, mutta olin luottavaisin mielin siitä, että löytäisimme luonnonmukaisia esteitä, kunhan vain etsisimme tarpeeksi. Kymmenisen minuuttia käveltyämme kannustin Callyn reippaaseen raviin ja kevensin askeleen tahtiin. Maastomaisema oli kauniin vehreää vielä tähänkin aikaan vuodesta. Saavuimme jyrkän ylämäen juureen ja kannustin Callyn laukkaan, johon se pongahti heti pohkeesta. Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin tamman työstää takapään lihaksiaan viedessään meidän tasaisesti ylämäen päälle. Se oli aivan mahtava tunne, kaikki hevosen lihaksisto käytössä ja korvat innokkaasti eteen suunnattuina. Hyvää mielijumppaa koulutuuppausten keskellä. Mäen päällä siirryimme takaisin raviin ja ravasimme paljon loivempaa alamäkeä rennossa askeleessa. Silmäilin jatkuvasti ympäristöä, jos löytäisin vaikka hyvän maastoesteen ja ennenpitkään sellainen osuikin silmiini.

Pienen luonnonniityn keskelle oli kaatunut suuri tammi, jonka oksat olivat jo aikoja sitten pudottaneet lehtensä. Ravasin niityn keskelle Callyn kanssa, pysäytin tamman ja jalkauduin tarkistaakseni pohjan paremmin. Yhtään ketunkoloa en löytänyt ja muutenkin pohja tuntui näin muutaman viikon auringonpaisteen jälkeen oikein sopivalta. Nousin uudelleen läsipään satulaan ja se steppasi jo innoissaan allani. Käytin niittyä hetken hyväkseni ratsastaakseni rautiaan kunnolla läpi, ravasin kumpaankin suuntaan ja taivuttelin sitä reilusti. Laukan kävin läpi myös kumpaankin suuntaan ja hyvän rytmin löydettyäni siirryimme tukin hyppylinjalle. Hevonen allani kohosi metrin ylöspäin, sen takajalat leipoivat niityn pohjaa täydellä lihasmassalla ja lähti hyppyyn täydelliseltä etäisyydeltä. Esteen jälkeen sain kokea pari ilopukkia, mutta ne olivat niin pieniä, että tuskin edes heilahdin satulassa. Käännyin ympyrälinjalla takaisin ja hyppäsin esteen vielä pariin otteeseen. Cally oli virheetön hypyissään.

Jatkoimme matkaa ravissa ja löysimme pienelle purolle, jonka pientareella oli suurehko kivi, jonka yli pystyi hyppäämään helposti. Toin Callyn siihen laukassa, tamma loikkasi kiven yli suurella hypyllä ja laskeutui puron pohjalle. Käänsin tamman loivasti niin, että laukkasimme vedessä hyvän matkaa vastavirtaan. Vettä oli vain kymmenisen senttiä, mutta vastus oli niin kova, että rautias alkoi pian puuskuttamaan ja siirryimme käyntiin.
Loppumaaston kävelimme ja ravasimme metsäpolkuja pitkin, Cally kulki rentona ja tyytyväisen näköisenä. Tallipihassa arvioin vielä, että pitikö minun mennä kentälle hetkeksi kävelemään, vai pystyimmekö menemään suoraan talliin. Tamma ei huohottanut, eikä sen karva ollut enää täysin märkä, joten ohjasin neidin tallin edustalle ja hyppäsin alas selästä.
Taputin hiostunutta kaulaa, nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä. Talutin tamman sisälle, nappasin riimun ja narun karsinan edestä ja kuljin suoraan pesupaikalle. Irroitin suitset Callyn päästä, vaihdoin ne riimuun ja riisuin loput varusteet rautiaan selästä. Kuljetin varusteet roikkumaan varustehuoneeseen, siellä ne odottaisivat hetken pesua, menin takaisin pesupaikalle ja letkutin hiostuneen tamman haalealla vedellä kokonaan läpi. Kuivattuani suurimmat vedet pois hikiviilalla laitoin ohuen verkkoloimen Callyn selkään, kuivasin jalat pyyhkeellä ja hieroin niihin kaksiteho linimenttiä. Käärin lämpöpintelit Callyn jalkoihin ja kirjoitin lapun aamuruokkijalle, että ottaisi pintelit pois ennen tarhaan viemistä. Talutin Callyn karsinaan ja heitin sille sylillisen heinää mutusteltavaksi, jottei se ihan heti kellahtaisi piehtaroimaan.

Puhdistin pikaisesti tamman varusteet, heitin satulahuovan pyykkikoriin ja sitten kävin rehuhuoneessa valmistamassa Callyn mössöt.
Vein valmiit mössöämpärit ruokintahuoneeseen, ämpäreiden kansissa luki Callyn nimi, joka erotti ne muista liiloista ämpäreistä selvästi. Hain vielä ohuen fleeceloimen tamman varustekaapista, jonka vaihdoin verkkoloimeen, koska ulkona oli jo vähän viileää, enkä halunnut herkän tammani saavan mitään flunssan tapaista.

27. tammikuuta 2014

Nostin satulan steppaavan tamman selkään, asettelin huovan hyvin sään ja selän kohdilta ja nappasin satulavyön telineestä. Kiinnitin ruskean koulusatulan tiukasti vyöllä ja kiristäessäni sitä sain Callyltä protestikuopaisun, jolloin tietysti komensin sitä äänelläni lopettamaan.

Mitattuani jalustimet oikean pituisiksi nousin satulaan ja annoin energisen rautiaan kävellä reippain askelin kohti maneesia. Cally oli viimeaikoina sijoittunut todella hyvin kilpailuissa ja se oli timmissä kunnossa. Onnekseni myös neidin ruokahalu oli säilynyt, sillä senhetkisellä treenimäärällä vähänkin ruokahaluton hevonen olisi saattanut stressata ja laihtua, pahimmassa tapauksessa saada ähkynkin.
Ajatusmaailmani katkesi maneesin puolella, kun aloitin alkukäyntien jälkeen ratsastuksen ja taivuttelin ketterää hevosta allani. Se kulki kuin unelma, pitkällä ja rennolla askeleella eteen, mutta pysyi silti kevyenä käsitellä. Cally oli tällä treenimäärällä pysynyt todella käsiteltävissä, mutta tiesin, että kun hetken päästä edessä oli lomajakso ennen seuraavaa kisakautta, tamma muuttuisi takaisin omaksi itsekseen - lohikäärmeeksi.

Ratsastin paljon kaarteita, ympyröitä ja pohkeenväistöjä. Tuntuma pysyi tasaisena jopa pitkissä väistöissä. Laukassa Cally hypähti pariin otteeseen vähän reippaammin eteen, mutta pidin neidin kiireisenä ja se unohti nekin käytösmallit nopeasti.

Ratsastuksen jälkeen harjasin rautiaan huolellisesti ja loimitin sille kaksi loimea päällekkäin. Seisotin sitä myös pesupaikalla sen aikaa, että laitoin jalkoihin kylmäkääreet ja syötin sille päivän mössöannoksen ämpäristä.
Kello oli vasta neljä, mutta jätin Callyn sisälle joka tapauksessa loppupäiväksi, sillä ulkona kävi ilkeänpuoleinen tuuli, enkä halunnut vilustuttaa tammaa tai kipeyttää sen lihaksia.

16. maaliskuuta 2014

Käytiin maastoestevalmennuksessa Bairdonissa. Cally ei ollut ihan hirvittävän kärsivällisellä tuulella, mutta päästiin kunnialla valmennuksen loppuun saakka!

Cally puhisi innoissaan ja steppasi paikoillaan, kun pidätin sitä maastoesteradan alkupäässä. Edellinen ratsukko oli melkein vienyt tamman vanavedessään, mutta olin saanut sen pidettyä startin oikealla puolella. Nyt se otti paikoillaan jo laukka-askeleita, melkein näin, kuinka höyry nousi sen aivoista. Jo alkuverryttelyissä ja yksittäisen tukin ylityksessä tamma oli meinannut hiiltyä totaalisesti ja luulisin, että edessä olevasta radasta tulisi nopeatempoinen.

Lähtöluvan saatuamme Cally ponnahti liikkeelle, kuin laukkahevonen porttien auetessa. Sen kaviot kyntivät maata ja maisema vaihtui nopeasti, ensimmäisen tukin ylitettyämme sain jo hieman pidätettyä vauhtia, jonka jälkeen tamma ryhtyi keskittymään esteisiin. Se ei tehnyt virheitä, minä oikeastaan vain matkustin selässä ja ohjasin seuraavalle esteelle.

Vaikka ensimmäisen kierroksen tehtävänä oli suorittaa mahdollisimman puhtaasti rata ja vasta toisella kierroksella mennä se kilpailuvauhtia, ei Cally ymmärtänyt moisen hidastelun päälle yhtään. Olimme maalissa täysin ihanneajassa, vähän jopa alle ja rautias höyrysi purattuaan kaiken turhan energiansa radalle. Toisella kierroksella mentiin jo hieman paremmassa tahdissa ja jäimme vain sekunteja ihanneajasta jälkeen. Kiitin tammaa vuolaasti ja tein runsaat loppuverryttelyt valmentajamme kerratessa kaikille suorituksiamme.

Me taidetaan Callyn kanssa muuttaa takaisin omaan talliin, kiitos tästä ajasta, jonka saimme viettää Kenstonissa.