Kate Chain To 24 Loka 2013, 14:40
Kate pyöräili vimmatusti kohti tallia. Taivas näytti jokseenkin siltä kuin se olisi notkunut itsekseen repeämistä enteillen, ja Katen hartaimpiin toiveisiin ei kuulunut kastuminen. Nainen sätti itseään unohdettuaan viedä pienen punaisen Renaultinsa huoltoon: nyt se seisoi kerrostalorakennuksen parkkipaikalla melkein kymmenen kilometrin matkan päässä. Toisaalta Katesta tuntui ettei mikään voisi tänään masentaa, ei sadekuuro tai hajonnut auto, sillä vihdoin ja viimein hän oli päässyt takaisin hevosten pariin.
Rautias, sukkajalkainen ja pyöreä. Sitä Comanche oli kyllä ollut. Katen edellinen oma hevonen. Satakolmekymmentä senttiä korkea Choma oli myyty mukavalle lapsiperheelle, jonka juniori pääsisi aloittamaan kilpailemisen ihan omalla ponillaan. Katea oli harmittanut kamalasti myydä ruuna, mutta ajanpuute ajoi hänet ratkaisuun, jonka ymmärsi poninsa kannalta parhaaksi.
Kate heräsi takaisin ajatuksistaan lähestyessään tallirakennusta, joka nyt näkyi vielä siluettina edessäpäin. Pyöräilyvauhti kasvoi, kunnes hän viimein pystyi hahmottamaan tallin kokonaisuudessaan. Hän pysäköi pyöränsä rakennuksen seinustalle ja kumartui laittamaan lukkoa kiinni.
"Taidat olla se uusi tyttö", kuului karski ääni Katen takaa.
Katen sydän pompahti melkein kurkun kautta ulos suusta silkasta säikähdyksestä ennen kuin hän kiukkuisesti käännähti ympäri ja tapasi parin vihreitä silmiä.
"Et voi säikytellä ihmisiä tuolla tavalla!" Kate virnisti lisätessään: "Totta, olen se uusi tyttö. Catherine Chain, ystävien ja tuttavien keskuudessa Kate. Ja sinä olet..?"
"Jimmy, olen Marianin oikea käsi ja hänen paras työntekijänsä", mies vastasi silmää räpäyttämättä ja vatkasi Katen kättä onnistuttuaan tarttumaan siihen.
Kate ei ollut ehkä ihan odottanut tällaista kohtelua, mutta ilmeisesti Jimmy olisi se henkilö joka hänelle paikkoja näyttäisi. Komea mies, selvästi flirttailevaa tyyppiä, sääli vain että Katella ei ollut aikaa eikä halua millekään säätämiselle. Varsinkaan tallilla. Sellaiset tyypit aiheuttivat vain harmia.
Hieman epävarmasti Kate katseli aitauksia, joissa hevoset laidunsivat.
"Tule, näytän sinulle tallin ja hommat mitkä sinulle kuuluvat, myöhemmin pääset tutustumaan Rigiin", Jimmy sanoi ja ohjasi häntä huomattavasti lyhyemmän naisen sisälle talliin.
"Täältä löydät kottikärryt ja talikot, tuosta ovesta pääset lantalaan ja sieltä löydät myös puhtaan turpeen", mies esitelmöi, "minun täytyy nyt kiirehtiä, jotta ehdin joskus ratsastamaankin. Tule ilmoittamaan kun olet siivonnut karsinan, löydät minut taukotiloista, joihin puolestasi löydät kun kävelet tätä käytävää takaisin toiseen päähän."
Lauseen loppu oli lievästi epämääräinen, mutta Kate kiitti ja kohautti olkiaan kun Jimmy oli poistunut. Hän tarttui mielissään kottikärryihin ja talikkoon ja lähti kävelemään käytävää pitkin - vain huomatakseen ettei Jimmy ollut näyttänyt Rigin karsinaa.
Aikansa pyörittyään Kate löysi kuitenkin oikean karsinan nimilaatan perusteella ja työnsi kottikärryt sisälle. Tuttuun tapaan hän lapioi märän ja likaisen turpeen kottikärryihin ja ennen kuin hän huomasikaan - kärsi selkäsärystä. Puoli vuotta ilman hummailuja ja nyt hän oli ihan rapakunnossa? Ei kuulostanut hyvältä. Kate naurahti mielessään ajatellen olevansa ikäloppu.
Lopulta karsina oli valmis, Kate levitti turpeen takaisin tasaisesti ja palautti kottikärryt paikoilleen. Hän käveli tulosuuntaansa yrittäen löytää tuon kyseisen taukotilan, josta Jimmy oli aiemmin puhunut. Se ei itse asiassa ollutkaan kovin vaikea tehtävä.
Hän avasi oven ja huikkasi Jimmyä, joka jutteli toisen nuoren naisen kanssa.
"Hei, olen Kate", hän sanoi naiselle ja tämä nyökkäsi lyhyesti vastaukseksi.
"Aida", nainen vastasi ja ojensi kätensä Katelle.
"No niin, leidit, te voisitte käydä hakemassa Rigin sisälle niin Kate pääsee vähän tutustumaan herraan, niin minä sillä välin ehdin ottaa tuon Miiron ratsastettavaksi", Jimmy hymyili ja työnsi Aidaa selästä Katen vierelle.
Katesta tuntui, että Jimmy ja Aida olivat läheisempiä kuin antoivat ymmärtää, muttei halunnut sekaantua asiaan kysymällä siitä. Mukisematta hän lähti talsimaan Aidan vierellä kohti tarhauksia. Hetken Katea hävetti oma ulkonäkönsä. Hän oli pukeutunut rikkinäisiin pillifarkkuihin, likaisiin tennareihin ja vanhaan huppariinsa, hiukset olivat vedetty poninhännälle. Aida ratsastushousuissaan ja takissaan näytti hevostarvikeliikkeen mainoksesta repäistyltä mallilta. He etenivät rinta rinnan juurikaan puhumatta.
Rigi kuopaisi maata nähdessään heidän lähestyvän.
Katen sydäntä kirpaisi, kun hän näki hevosen. Se oli niin täydellinen, niin massiivinen ja komea. Sysimusta. Kate raaputti sen otsaa hellästi ja siveli sitten kaulaa ennen kuin napsautti riimunarun kiinni lukkoon.
"Tässä tämä herra nyt on", Aida hymyili Katelle.
Aida avasi portin, jotta Kate pystyi taluttamaan Rigin tallia kohti. Hän näytti koomisen pieneltä melkein 170cm:ä korkean hevosen rinnalla.
"Kiinnitä se käytävälle, niin voit harjata sen siinä", Aida huusi hieman kauempaa, koska oli jäänyt laittamaan porttia kiinni.
Kate talutti Rigin talliin, taputti sitä pehmeästi ja sitoi sen molemmilta puolilta kiinni. Harjat Jimmy oli ehtinyt jo tuoda valmiiksi, joten hänen ei tarvinut enää lähteä niitä hakemaan, vaan hän otti laatikosta pölyharjan ja alkoi siistimään hevosta. Rigi seisoi rauhalliselta aloillaan, mutta tutki kuitenkin kaikkea mitä Kate teki. Hän tunsi turvan takamuksellaan puhdistaessaan etukavioita, mutta tyytyi vain hymyillen työntämään tuon häiritsijän kauemmaksi.
"Kuinka vanha sinä oikein olet?" Jimmy kysyi karsinan oveen nojautuen, kun Kate nousi täyteen pituuteensa.
"Kaksikymmentäkolme. Kyllä, olen lyhyt, mutta siksipä voinkin käyttää korkokenkiä ja ratsastaa poneilla", Kate virnisti.
Hän jutteli Jimmyn ja Aidan kanssa samalla kun harjasi Rigin valmiiksi. Hän vei sen karsinaan ja Jimmy huomautti että olisi päiväruokinnan aika. Aida neuvoi minua antamaan yhden pikkupaalin Rigille heinävajasta. Hain paalin ja annoin sen oriille, joka kolisteli jo vähän ovea ruoan toivossa.
Hetken juteltuani lähdin pyöräilemään kotiin päin, yhä edelleen innoissani.
----
Todella hyvä hoitotarina, näitä ehdottomasti lisää - ja tervetuloa vielä kerran Kenstonin talleille!
15v€
t. Marian
