Shellbina's Alissia

Vaalea ja puolipitkä tukka liimaantui ruskettuneen pojan otsaan, kun tämä laski reppunsa vesilätäkköön. Kenstonin porteilla seisova Pyry Rävholm ei voinut uskoa että maailmasta oli vihdoin löytynyt paikka, missä kesä oli Suomeakin lohduttomampi. Bussi vaaleaverikön takana rämähti liikkeille ja hävisi nopeasti näkyvistä sadeverhon uumeniin. Pyry veti syvään henkeä: lentomatka oli ollut uuvuttava loputtomine turbulensseineen, eivätkä myöhästelevät bussitkaan antaneet syytä juhlaan. Poika heilautti repun olalleen ja vilkaisi tarhoissa seisoskelevia sadeloimitettuja hevosia. Sadetakille olisi tosiaan ollut käyttöä, mutta sen sijaan Pyry oli toiveikkaana pakannut reppuunsa vain t-paitoja ja aurinkorasvaa. Ärräpäät lennellen siniseen huppariin ja farkkuihin sonnustautunut hevosmies lähti tallustamaan kohti Kenstonin rakennuksia, valkoiset converset ruskeina kurasta.

Suihkua, vaatteiden ja kuulumisten vaihtoa sekä kahta juustosämpylää myöhemmin Pyry löysi itsensä valtavasta maneesista, jonne Kenstonin omistaja, Marian Bergmann, oli kertonut tulevansa. Pojan vatsaa kouristi - Bergmann oli erittäin kokenut ja arvostettu ratsastaja, jonka valmentaminen oli suuri kunnia, jollei jopa tietoinen itsemurha. Vain hetkeä aikaisemmin Pyry oli katseellaan ihaillut kaksikymmenpaikkaisen tallin läpeensä treenattuja urheiluhevosia, jotka antoivat syytä miettiä ponitallin otusten nimittämistä "hevosiksi".

Aidaksi kutsuttu tallityttö sai Pyryn havahtumaan ajatuksistaan ja jännityksen laantumaan, kun tämä iloisesti tuli kysymään pystytettävistä esteistä. Pieni ja pippurinen blondi nosteli puomeja kuin heiniä, siirteli niitä ja laski askelvälejä. Pyryä hymyilytti - jos Englantiin saapumisella oli ollut jotain muutakin kuin ammatillista hyötyä, pyllisteli yksi ilon aihe para-aikaa muutaman metrin päästä tästä kokoamassa okseria. Kaksikon rakennustyöt keskeytti kuitenkin lempeä tervehdys, kun Bergmann ratsasti maneesiin kirjavalla puoliveritammalla. Pyryn leuat olivat loksahtamaisillaan sijoilta, mutta pysyivät tiukasti yhdessä Aidan tökkäistessä poikaa huvittuneesti puomin kärjellä.

Shellbina's Alissiaksi esitelty tamma venytteli kaulaansa pitkälle alas, kiertäessään Bergmannin kanssa uraa alkukäynneiksi. Ratsukko oli näyttävä pari, eikä Pyry saanut ensimmäisiin minuutteihin sanaakaan suustaan. Poika nojasi hermostuneesti estetolppaan, kerraten mielessään vielä tarkoin suunnitelmiaan: eteenpäin pyrkivät alkuverryttelyt, jonka jälkeen siirtymisiä erilaisilla teillä kolmen esteen radalla. Ei liian vaikeaa, ei liian helppoa: nuorelle hevoselle, kuten tässä tapauksessa Alisalle, se olisi hyvää treeniä pahimman teini-iän kynnyksellä. Pyry ohjasi Bergmannin aloittamaan alkuverryttelyt. Alisan sähäkkä luonne tuli hyvin esille malttamattomuutena ja omapäisinä ratkaisuina, mutta Bergmann tunsi hevosensa läpikotaisin - pojankin hermostuneisuus alkoi onnistumisien myötä laantua, ja pian Pyry huomasi valmentavansa ratsukkoa kuin ketä tahansa Rävholmin Ponitallilaista.

Bergmann oli tyytyväinen alkuverryttelyyn, mutta huomautti nasevasti siitä, ettei ollut koskaan ollut tekemisissä niin vähäsanaisen valmentajan kanssa. Pyry naurahti kuivasti, vilkaisten hihittävään Aidaan. Hitto, syteen taikka saveen. Vaaleahiuksinen nuorukainen käveli reippaasti lähemmäs ratsukkoa, ja aloitti tiiviin keskustelun Alisan vahvuuksista ja heikkouksista. Syventävän palaverin tuloksena Pyry aloitti esteharjoitukset, jotka oli räätälöity nimenomaa Alisan tarpeisiin. Tamma esitteli parasta osaamistaan, sillä suomipoika ei ollut koskaan nähnyt niin itsevarmaa suorittamista kuin tämän kaksikon kohdalla. Hyppyjen hienosäätöön ei ollut aikaa eikä rahkeita, mutta kokonaisuus näytti aina vain paremmalta. Okserin hypättyään Bergmann väläytti pojalle jopa vilpittömän hymyn, kun nuoren tamman takajalat ylittivät taaimmatkin puomit kolahtamatta.

Ratsukko sai hikisen puolitoista tuntisen jälkeen luvan loppuraveille, joiden aikana Alisa pärski tyytyväisenä. Aida oli vähintään yhtä väsynyt puomien nostelusta, joten Pyry lupautui herrasmiehenä auttamaan siivoamisessa. Loppukäyntien ajan Bergmann vaihtoi ajatuksia Pyryn kanssa siitä, miten valmennus oli sujunut.

Kun kaikki oli vihdoin valmista, Pyryn ruskeat silmät loistivat. Reissu Englantiin Kenstonin talleille oli ollut onnistunut, opettavainen ja avartava. Sää oli mikä oli, mutta maneesin suojissa Bergmannin ja Alisan menoa oli ollut ilo ohjata. Poika sammutti maneesista valot, kun Bergmann ratsasti ulos sateeseen punainen sadeloimi Alisan pyllyn päällä. Seuraavat kaksi päivää Pyry ottaisi kaiken irti suurtallin arjesta ja palaisi takaisin Suomeen taas vähän parempana hevosmiehenä.

Valmennuksesta kiitos Pyry Rävholmille (brainchild)!