Naomi L. To 24 Loka 2013, 07:57
Tarina löytyy myös Roin päiväkirjasta osoitteesta
http://taivaankansi.net/roy/paivakirja.htm 
Päätimme Roin kanssa osallistua kotitallillamme Kenstonissa järjestettävään irtohypytyspäivään. Ori oli väläyttänyt osaamistaan esteillä todella hienosti kilpailuiden muodossa ja tämän päivän olin päättänyt pyhittää rennommalle treenille. Roi päätti heti tallille saapuessani olla taas itse ilkimys, kymmenen minuutin hippaleikin jälkeen sain sen kiinni tarhasta ja vein karsinaan. Ori mutusteli huppuani harjaillessani suurimpia hiekkoja irti punertavasta karvasta. Kun sain Roin jotenkuten edustavaan lookkiin suitsin sen ja irroitin ohjat - niitä ei tänään tarvittaisi. Jännesuojat etusiin ja menoksi! Nappasin karsinan seinustalta vielä riimunnarun ja lähdin taluttamaan oria maneesille. Roi päätti nähdä tänään pieniä vihreitä miehiä jokaisen kulman takana ja etenkin maneesin ovea katseltiin pitkään. Ori löi liinat kiinni ja pysyi muutaman metrin päässä maneesin ovelta hörähdellen kimeästi. Muutaman minuutin valtataistelun jälkeen sain orin taas huimalla kenguruloikalla sisälle maneesiin - olipahan ainakin näyttävä sisääntulo, jos ei muuta.
Aloitimme Roin kanssa tutkimalla hurjan pelottavia puomeja sekä kasattuja esteitä. Esteet oli Marianin mukaan noin metrin luokkaa, eli varsin helppoja näin alkuun. Päästin orin estekujalle ja se seisoi pitkään paikallaan hieman ihmetellen. "Menes nyt siitä, kyllä sä noista yli pääset senkin laiskimus" juttelin orille ja se tajusi vihdoin olevansa irti. Pieni hyppy suorilta jaloilta ylöspäin ja hirveä kiihdytys ensimmäiselle esteelle josta se pääsi, ihme ja kumma, kuitenkin yli. Naurahdin ja kehuin oria, se tuntui olevan innostunut siitä, että sai juosta ilman ratsastajan käskyjä. Muutaman pukkirodeoesityksen jälkeen pyysin orin jälleen kujalle, esteet oli nostettu noin metri kahteenkymmeneen, eli vielä pitäisi kevyesti yli päästä. Roi hyppäsikin todella komealla ilmavaralla ja totesin, että kyllä niitä voi vielä nostaa.
"Eiköhän se ilmota sitten jos se ei jaksa hypätä, kyllä sen nyt ainakin metri viiteenkymmeneen pitäisi päästä." kerroin Marianille ja pyysin orin hyppäämään. 150cm korkeudella Roi hyppäsi kyllä vielä hyvin, mutta ensimmäiset puomit tulivat kolinalla alas. "Ei se jaksa keskittyä hyppäämiseen kun se tietää olevansa irti" naurahdin ja otin orin kiinni. "Oot sä kyllä sellanen otus että en tiedä mitä mä sun kanssas vielä teen.." "Luulin ostavani korkeiden ratojen kilpahevosen mutta sähän oot ihan mato!" nauroin orille ja otin sen narun varteen. "Jooh, eiköhän se ollu siinä.. Mä käyn heittää tälle kamppeet niskaan ja meen tohon kentälle vielä treenaileen kun on niin kiva ilma." Huikkasin Marianille vielä heipat ja lähin taluttamaan kengurua muistuttavaa oria takaisin talliin. "Pitäsköhän mun viedä sut Austraaliaan niin pääsisit lajitoveries seuraan.." mutisin orille ja se hörähti kimeästi. "Okei, okei, rauhotu, emmä sua oo mihinkään viemässä.."
